Skip to Content

Ratkotaan piilosanoja!

Piilosanat ovat useimmille tuntemattomia ja hämmentäviä. Vihjeissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Kuitenkin alkuun pääsyn jälkeen tehtävät vievät mennessään, ja ainakin minusta ovat huomattavasti tavallisia kuvaristikoita kiinnostavampia.

Yleistä

Käytän vihjetyypeistä samaa nimistöä kuin Pertti Oskalan kirjoittamassa ratkontaohjeessa (joka kannattaa lukea).

Jokaisessa vihjeessä on kaksi tapaa löytää ratkaisu. Tyypillisesti ne ovat “suora” merkitysvihje ja sanaleikki (useimmin kätkö, anagrammi tai jaotelma). Kokeneet laatijat toki keksivät välillä muutakin ratkojan pään menoksi. Kokemattomat (kuten allekirjoittanut) pitäytyvät perustyypeistä.

  • Kätkössä ratkaisusana lukee vihjeessä suoraan joko etu- tai takaperin.
  • Anagrammissa ratkaisusana saadaan vihjeen yhdestä tai useammasta sanasta kirjainten järjestystä vaihtamalla.
  • Jaotelmassa ratkaisusana koostuu monesta palasesta, jotka annetaan vihjeessä.

Vihjeen ymmärtämiseksi on erittäin hyödyllistä arvata, mikä kohta on merkitysvihjettä ja mikä sanaleikkiä. Merkitysvihje sijoittuu usein alkuun tai loppuun. Mielestäni hyvässä vihjeessä on juuri näin, ja loput vihjetekstistä kuuluu sanaleikkiin. Toki kieliopin vuoksi tarvitaan välillä ylimääräisiä sanoja. Muut laatijat näyttävät laittavan “ylimääräistä” tekstiä vihjeisiin tosin paljonkin, mikä vaikeuttaa ratkomista.

Vihjeitä kannattaa luonnollisesti ratkoa helpoimmasta alkaen, eli lukaista aluksi kaikki ja edetä itselle sopivassa järjestyksessä. Vaikeampiin vihjeisiin saa sitten apukirjaimia. Näin edetään myös joissain esimerkkiratkaisuissani.

Vihjenumeroissa on mukana P tai V (pystysuoraan / vaakasuoraan).

Anagrammeihin voi käyttää apuvälinettä, jos ei meinaa ratketa muuten.

Tehtävien ratkaisuja selitettynä

Huom: ratkaisusivuilla ei näe vihjeitä eikä ratkaisuja klikkaamatta. Niitä on siis turvallista lukea, vaikka haluaisi vinkin vain yhteen kohtaan.